Chican tarina: ensi kohtaaminen
Joskus ihmisten ja eläinten polut yhtyvät yllättävissä paikoissa. Kukapa olisi arvannut, että Espanjan kuuman auringon alla meitä Polluxin toimittajia vastaan tallustelisi suloinen hevonen, joka kaipasi kipeästi apuamme. Tämä on tarina siitä, kuinka Chicasta tuli Polluxin hevonen.
Syyskuinen toimituskokouksemme Espanjassa muuttuu yhtäkkiä hevosenpelastusoperaatioksi, kun huomaamme kokouspaikkamme 
läheisellä niityllä hyvin laihan hevosen. Se seisoo päätään riiputtaen puun olemattomassa varjossa eikä reagoi mitenkään huhuiluumme. Jo kaukaa näkee, että hevosen kylkiluut törröttävät ilkeästi ja sen takapuoli on ihan kulmikas.
Me hevostoimittajat katselemme näkyä surullisina ja päätämme tulla ruokkimaan sitä myöhemmin. Erityisen huolestuneita olemme siitä, onko hevosella vettä. Lämpötila lähentelee täällä tänäänkin kolmeakymmentä astetta, joten hevonen ei pärjää kauan ilman juotavaa. Kukahan tämän pienen ressukan omistaa?
Samana iltana palaamme hevosen luokse. Olemme haalineet kokoustalomme keittiöstä mukaamme kaikkea hevosille sopivaa: leipää, porkkanoita ja omenia. Harmiksemme emme kuitenkaan pääse antamaan niitä hevoselle, sillä sen omistaja ilmaantuu yllättäen paikalle ja estää aikeemme. Norjalainen hevostoimittaja osaa vähän espanjaa, ja hän tulkkaa meille, että voimme kuitenkin tulla takaisin ruokinemme seuraavana päivänä.
Järkytys!
Ja näin teemme. Tällä kerralla marssimme suoraan hevosen luokse tarhaan, mutta kun pääsemme sen lähelle, tajuamme, ettei laihuus ole suinkaan tämän raasun suurin ongelma. Pienen ystävämme päässä on syvä haava, joka on täynnä kärpäsiä, ja takajalassa on noin kämmenen kokoinen alue aivan vereslihalla. Pian tajuamme, mistä nuo haavat ovat peräisin. Hevosen tarha on täynnä kaikenlaista romua: metallitölkkejä, rikkoutuneita lasipulloja ja terävää muovia. Lisäksi hevonen on kiinni niin lyhyessä lieassa, että se pystyy hädin tuskin liikkumaan. Näky on niin surullinen, että se hiljentää meidät tyystin. Kuka tekee tällaista eläimille? Miksi näin piittaamattomat ihmiset saavat pitää eläimiä? Hihat heilumaan Ensi järkytyksestä toivuttuamme siivoamme terävät roskat pois tarhasta, ruokimme hevosen ja annamme sille vettä ystävällisen naapurin vesiletkusta. Saamme kuulla, että tämä huolestunut mies on huolehtinut koko ajan hevosen juottamisesta. Todennäköisesti on siis kokonaan hänen ansiotaan, että hevonen on ylipäätään hengissä! Onneksi herkut näyttävät hieman piristävän hevosta. Varsinkin porkkanoita se nuuhkii ahnaasti, ja kohta kuuntelemme iloisina sen rouskutusta. On uskomatonta, miten ystävällisesti pieni hevostoverimme suhtautuu meihin, vaikka sillä on todennäköisesti lähiajoilta vain huonoja kokemuksia ihmisistä. Liikuttuneina päätämme saman tien soittaa eläinlääkärille ja etsiä tälle kaltoin kohdellulle hevoselle uuden kodin! Siitä alkaa tarmokas selvitystyö. Seudulla tuntuu olevan vain pieneläinlääkäreitä, mutta lopulta saamme myös hevosia hoitavan tohtorin numeron. Hän lupaa tulla katsomaan hevosta seuraavana päivänä. Lisäksi sovimme holtittoman omistajan kanssa, että hän tulee neuvottelemaan hevosensa myynnistä kanssamme. Illalla nukkumaan mennessäni ajattelen pitkään hevosta ja toivon sydämeni pohjasta, että eläinlääkäri pystyy vielä auttamaan sitä.
Davidin hoivissa
Tapaamme eläinlääkärin haassa keskiviikkoaamuna. Irlantilaissyntyinen David tutkii vakavana hevosta ja on erityisen huolestunut takajalan isosta haavaumasta, sillä se on pahasti tulehtunut ja koko jalka on turvoksissa. Lisäksi hevosella on kuumetta. Eläinlääkäri toteaa, että hevonen on ehkä sotkeutunut kiinnitysköyteensä, ja haava on tullut siitä. David puhdistaa haavat, suihkuttaa niihin haavasumutetta ja antaa hepalle antibioottipistoksen. David arvelee tamman olevan 10–14-vuotias. Tarkkaa ikää hän ei pysty hampaista sanomaan, koska ne ovat niin kuluneet. Suojattimme rotukin jää arvoitukseksi, mutta ainakin siinä on andalusianhevosta eli PRE:tä. David lupaa tulla lääkitsemään ystäväämme taas seuraavana päivänä. Meillä kävi tuuri, kun tavoitimme juuri hänet, sillä hän vaikuttaa todelliselta eläintenystävältä! Hänen piti tulla nimittäin viettämään eläkepäiviään Espanjaan, mutta käsitämme, että hän työskentelee jopa enemmän kuin kotimaassaan, koska ei voi seurata sivusta eläinten kärsimyksiä!
Torstai on toivoa täynnä
Torstaina hevosen jalka on onneksi jo hieman laskenut, ja tamma vaikuttaa pirteämmältä. Eläinlääkäri kertoo helpottuneena, että pahin on nyt ohi. Hän antaa sille kuitenkin vielä uuden antibioottiruiskeen. Ilmeisesti kutsuimme hänet paikalle aivan viime tipassa, sillä tulehtunut haava olisi pian aiheuttanut verenmyrkytyksen, jolloin hevonen olisi kuollut. Huokaisemme kaikki helpotuksesta ja annamme pienelle ystävällemme paljon rapsutuksia ja lisää syötävää. Samaan aikaan hevosenomistaja on päässyt sopimukseen pomomme kanssa, ja kiljumme riemusta kuullessamme, että pikku kimo on nyt meidän. Ristimme tammamme Chicaksi, joka tarkoittaa espanjaksi söpöä tyttöä. Nyt pitää enää löytää Chicalle uusi, hyvä koti.
34 vastausta ja "Chican tarina: ensi kohtaaminen"
Vastaa
Enter text here
Enter text here
KAU-HEE-TA!!!!!!!!! MIKS ELÄIMILLE TEHÄÄ NOIN!!!! Chica on ihana nimi ja Chica kuulostaa tekstissä ihanalta kimolta!!!! Onneks pelastitte sen!!! Oliko Chica ihana luulisin niin. Ja KAU-HEE-TA että Chica kuoli. T: hevosfani aina!!!
onneksi se selvisi mutta ei kukaa ainakaan minä en tekisi tuammoista hevosselle koskka hevonen on mun lemppie läin
Onneks pikku ressukka selvis hengissä
Jos totta puhutaan niin se Chinan omistaja on törppö ja tyhmä. Harmi että joudun lukemaan nämä Chinan jutut vaan netistä. En nimitäin oo kun puoltoista vuotta ollu polluxissa.
Voi Chica parka minulla on vanhasta polluxista Chica t-paita.
S eon parka ja muuten koulikse minä olisin ostanut sen mutta kun en saa ostaa hevosta kun asumme äidin kanssa rivitalossa :’( Chica on ihana nimi:)
ihana tarina! ja voi sitä heppa parkaa. hyvä että saitte sen siltä tyypiltä pois.
voi ressua noi eläinrääkkäus tarinat ovat kamalia!
Voi rassukkaa! Miten tuollaista tapahtuu!
Voi raukkaa! Te pelastitte sen! Ja se sen tyhmä rääkkääjä ois voinu pitää paaljon parempaa huolta. Chica rakastaa teitä varmasti kaikkein eniten koska pelastitte sen rääkkääjältä!<3
Voi raukkaa
Onneks löysitte sen ajoissa ja hoiditte sen kuntoon!!
Voi rassua!
Chica ei ois todellakaan ansainnu mitään kauheeta syöpää;(
Voi rassukkaa oneksi te olitte siinä ja auttoitte
Voi ressukkaa;(
onneks olitte siin paikalla.
Tommonen eläinräkkäys on kyllä eläimille niin kova asia!
Onko muuten Chica saanut kodin jos tiedätte?
Heippa!
. Mukavaa viikonloppua!
Chica on laukkaillut vihreillä laitumilla jo muutaman vuoden. Sille tuli kimosyöpä
Niina
en meinannut pystyä lukemaan juttua loppuun! onneks se naapuri oli juottanut Chicaa =(
Voi rassukkaa…
Onneksi olitte lähellä ja autoitte sitä!
Rääkkäjä sais mennä itte sinne ja asua siellä!
voih.. pientä rukkaa kun jätetään vaan tollee.. sen rääkkäjä sais kyl ite kokee ton saman!
Voi chica parkaa!!!
Ihmiset eivät aina ole kovin viisaita,mutta onneksi chica sai vielä nauttia elämästään ennen kuin…
Voi että Chica on ihana. onneksi se pelastettiin. Miten ihmiset ovat näin julmia.
Tämä tarinahan on surullinen, mutta onhan tässä hyviäkin asioita. Chicahan kuoli vuonna 2008 kimosyöpään, mutta onneksi hyvässä, rakastavaisessa paikassa. Minäkin kuolisin mielummin hyvään kotiin jossa minua hoidetaan, kun roskaiseen metsään mädäntymään.
Kiva tarina! Ja kiva, että heponen jäi henkiin!!! Minä ihan järkytyin kun siinä yhdessä otsikossa luki, että Järkytys! Pelästyin niin paljon
Ei kuitenkaan olisi pitänyt!! 
Hei tarina ei ole vielä ohi —-> ja mäki surehdin Chicaa.
Kauheeta!!! Miten kukaan voi kodella hevosta tolla tavalla.:( Onneksi Chica saatiin pelastettua!!!
Miten voi olla noin välinpitämättömiä ihmisiä?! hyvä että Chica saatiin kuntoon
Voi tota Chica raukkaa. Mua niin paljon säälittää se . =(
Voi Chica parka! Mutta onneksi sillä on nyt hyvä koti. : )
Sääliks käy Chicaa.=(
KA-MA-LAA!!!!!!!
Että Chica on surkean näköinen noissa kuvissa
Hirveää, että hevosille tehdään noin.
IHANA<33<33 ♥♥
;)<3