Falabella – maailman vanhin minihevosrotu

Kaunis syyskuun päivä Rehndahlin kotieläintilalla Kirkkonummella. Tilalla asustaa jos jonkinmoisia otuksia, koiria, kissoja, miniaaseja, kettuja, alpakoita, hevosia, pupuja… Lista on pitkä ja jokainen laji ansaitsisi varmasti oman esittelyn. Tämä juttu kertoo kuitenkin tilan vetonauloista, maailman pienimmistä hevosista, falabelloista.

Susanne Hildénin omistamassa Rehndahlissa asustavat tiettävästi Suomen ainoat puhdasrotuiset, rekisteröidyt falabellat – sellaiset, joiden suku yltää niiden kotimaahan Argentiinaan asti.
Rodun synnystä ei ole tarkkaa tietoa ja tarinoita on monia, mutta kansainvälisen falabellayhdistyksen (FMHA) mukaan rotu sai alkunsa näin: 1500-luvulla espanjalaiset valloittajat lähtivät kotiin Argentiinasta. Ennen koti-matkaansa he kuitenkin vapauttivat hevosensa, andalusialaiset ja espanjalaiset berberinhevoset, joita olivat tuoneet mukanaan. Näistä vapautetuista hevosista syntyi villi lauma, joka vaativan ympäristön ja sisäsiitoksen takia tuotti vuosisatojen saatossa yhä pienempiä jälkeläisiä. 1840-luvulla tästä pikkuhevosten laumasta kiinnostui mies nimeltä Patrick Newell, ja hän alkoi jalostaa lauman hevosia yhä pienempikokoisiksi. Hänen työtään jatkoi hänen vävynsä, Juan Falabella, joka oli rotua merkittävästi kehittäneen  Julio Falabellan isoisä. 1960-luvulla rotu levisi Argentiinan rajojen ulkopuolelle, kun Julio myi hevosia muihin maihin.  Vielä tänäkin päivänä Falabellan perheen tilalla Argentiinassa on falabelloja.

Chali ja Bahia
Mutta palataanpa Argentiinasta Kirkkonummelle, jossa viisi somaa falabellaa nauttii syyskuun auringosta. Yhdessä tarhassa nököttävät tilan ehdoton kuningas Chali-ori ja sen tyttöystävä Bahia. Ne ovat olleet yhdessä siitä asti, kun ne saapuivat Englannista Kirkkonummelle 11 vuotta sitten. Molemmat olivat silloin yksivuotiaita. 13-vuotias Chali on tottunut esiintyjä, joka kiertää Susannen kanssa suuremmissa tilaisuuksissa, kuten messuilla. Chali nauttii esiintymisestä jopa niin paljon, että katsojiksi riittävät pelkästään hevoskaverit.
Esiintymisen lisäksi Chali-orilla on toinenkin tärkeä tehtävä. Sen pitäisi saada aikaan pikku falabella Bahian kanssa. Tähän mennessä parin varsapuuhat eivät ole jostain syystä onnistuneet, vaikka molemmat ovat kyllä saaneet muiden kumppaneiden kanssa jälkeläisiä: Chalilla on kaksi varsaa tilan toisen tamman Barbien kanssa ja Bahia sai kaksi vuotta sitten Luba-varsan.  Mutta onneksi parilla on aikaa, sillä falabellat ovat hyvin pitkäikäisiä ja voivat elää jopa 40-vuotiaiksi.

Pinto
Toinen Chalin jälkeläisistä on  2,5-vuotias Pinto-ori. Se seuraa isänsä jalanjälkiä esiintyvänä taiteilijana ja osaa jo istua, seisoa kahdella jalalla, antaa kaviota ja leikkiä kuollutta. Tosin nuoren herran koreografia on vielä hyvin vapaamuotoista… Susanne kertoo, että kerran ori kutsuttiin esiintymään synttäreille, joilla oli paljon lapsia. Pinto lähti hyvin polleana matkaan ja hyppäsi innokkaana Susannen farmariauton takaluukkuun, jossa se tapaa matkustaa lähiseudun kekkereihin. Synttäreille päästyään se tarkkaili hetken porukkaa ja alkoi syödä. Ja siinä se sitten olikin, se ei suostunut tekemään yhden yhtäkään temppua. Onneksi synttärisankari ei pahastunut, vaan lapset tykkäsivät vain rapsutella ja halia suloista karvapalloa. Ja eihän sille mitään mahda, jos ei huvita esiintyä – sen kun pitää Susannen periaatteiden mukaan olla hevosista hauskaa.
Tänään esiintymishaluttomuudesta ei ole tietoakaan. Kun Pintoa viedään tarhaan, se päättää kesken matkan piehtaroida. Ensiksi se pyörähtelee maassa nautiskellen, mutta jääkin sitten yhtäkkiä retkottamaan maahan täysin liikkumatta. Hei, sehän leikkii kuollutta!  Susanne kertoo, että se on orin lempitemppu, jonka se näyttää vähän liiankin usein. Mutta ei show tähän lopu! Kun Pinto nousee piehtaroimasta, se poseeraa pitkän tovin istualleen ja antaa ottaa kuvia itsestään. Vautsi, mikä pikkumies!

Barbie ja Bacha
Persoonallisen Pinton äiti, Barbie, on tullut Susannelle Italiasta. Tällä hetkellä Barbiella on täysi työ puolivuotiaan Pinton siskon Bachan hoitamisessa. Vähän väliä pikkuinen tökkii turvallaan emäänsä ja haluaa milloin huomiota, milloin maitoa.  Bacha onkin tavattoman utelias, hyväntahtoinen ja seurallinen pikku varsa – juuri niin kuin falabellat yleensäkin. Niiden luonne onkin Susannen mukaan sekoitus hevosta ja koiraa.

Oikea hevonen
Koiramaisista piirteistä huolimatta Falabellaa pitää hoitaa niin kuin isoakin hevosta. Se tarvitsee kodikseen karsinan tai pihaton ja ruoakseen hyvälaatuista heinää. Sen hampaat pitää hoitaa ja sille pitää antaa samat rokotukset kuin isoillekin hevosille. Kenkiä pikku hevosilla ei käytetä, mutta kaviot vuollaan tasaisin välein.
Falabellan kanssa voi myös puuhailla ratsastusta lukuun ottamatta kaikkea mitä isojenkin hevosten kanssa. Ne voivat vetää kärryjä, ja niille voi opettaa Susannen tyyliin temppuja. Susanne kehuu, että falabellat ovat hyvin oppivaisia, joten uuden tempun opettamisessa ei mene kauan. Esimerkiksi Pinto osasi istua jo ihan varsana, ja homman opetteluun tarvittiin vain pari onnistunutta kertaa. Yksi vaihtoehto on myös käydä näyttelyissä.
Nyt on aika sanoa söpöille falabelloille näkemiin ja jättää ne nauttimaan kauniista syyssäästä!

Tiesitkö?

• Fabelloista on olemassa kaikki mahdolliset värivaihtoehdot.
• Falabellojen rakenne muistuttaa enemmän hevosta kuin ponia, ja todennäköisesti niiden jalostuksessa on käytetty vain hevosia.
• Falabellat kantavat varsojaan kaksi kuukautta pidempään kuin muut hevoset. Bacha oli syntyessään pikku karitsan kokoinen.
• Yleisesti minihevosiksi kutsutaan kaikkia pieniä hevosia, mutta tarkalleen ottaen falabella on yksi minihevosroduista.
• Falabellojen säkä saa olla korkeintaan 86 cm. Pinto on tilan berninpaimenkoiran kokoinen.

Teksti ja kuvat: Niina Jormanainen