Islanninhevonen

Rodun alkuperä

Vaikka islanninhevonen on ponin kokoinen, sitä ei ole koskaan kutsuttu poniksi sen kotimaassa Islannissa. Kun Viikingit asuttivat ”tulen ja jään maan” 800-luvun lopulla, he toivat mukanaan hevosia. Monikäyttöinen islanninhevonen on arvostettu ja suosittu ratsu erityisesti kestävyytensä ja ainutlaatuisten askellajiensa vuoksi. Tavallisten askellajien (käynnin, ravin ja laukan) lisäksi islanninhevonen osaa mennä tölttiä ja usein myös passia. Töltti on rodun bravuuri, nelitahtinen askellaji, jossa etujalat nousevat korkealle ja takajalat työntyvät pitkälle rungon alle. Se muistuttaa juoksukäyntiä ja rackia, nopeaa nelitahtista ravia. Passi on nopea kaksitahtinen askellaji, jossa hevonen siirtää samalla puolella olevia jalkojaan yhtä aikaa. Islanninhevonen kehittyy hitaasti, mutta se on pitkäikäinen ja sillä voidaan yleensä ratsastaa vielä melko vanhanakin.

Rakenne

Pää kaunis ja hienopiirteinen. Pitkä, ryhdikäs kaula. Pitkä ja viisto lapa. Melko kevytrakenteinen, mutta vahva ja notkea runko. Kuivat, pitkät jalat. Vahvat jänteet. Voimakkaat kintereet. Hyvin holvautuneet kaviot, paksut pohjat, vahvat kannat.

Tyypillisiä piirteitä

Voimakas ja kestävä. Koostaan huolimatta pystyy helposti kantamaan aikuista miestä. Erikoisaskellajit tasainen töltti ja nopea kaksitahtinen passi. Rodussa esiintyy melkein kaikkia maailman hevosvärejä.

Luonne

Itsevarma ja älykäs. Säyseä, mutta innostunut ja yhteistyöhaluinen. Monenlaisia luonteita; myös temperamentikkaita kilpahevosia, vaelluskäyttöön valitaan säyseitä yksilöitä.

Säkäkorkeus

Ihannekorkeus 135–145 cm.

Käyttötarkoitus

Askellajiratsastus, yleisratsu (koulu-, este-, maasto- ja vaellusratsastus), ajohevonen, maatyöt, jalostushevosille järjestetään näyttelyitä.

Alkuperämaa

Islanti, Eurooppa.