Pohjanmetsän talli: Alkuvoimia

Kirjailija: Deb Loughead 

Marti-tytön vanhemmat nikkaroivat vanhaa sukutilaa kestikievariksi. Marti on sopeutunut elämään luonnon helmassa – onhan hänellä oma rakas
Briar-ratsu, jonka kanssa samoilla lähimetsissä. Idylli olisi täydellinen ilman moottoripyörällä päristelevää veljeä, vieraaksi saapunutta kaupunkilaispoikaa ja kotipihoille eksyviä häirikkökarhuja! Raskaimmin Martin mieltä painaa sydänvikaisen isoisän kauan sitten rikkoutunut ystävyys naapuritilan isännän kanssa.

Katkelma kirjasta:

Briar, kaunis ruunikko quarterhevoseni, liikuskeli levottomasti karsinassaan. Tiesin, että se kaipasi liikuntaa. Karsinat olisi pian siivottu, ja sen jälkeen ruuna saisi satulan selkäänsä.
– Malta mielesi, kohta mennään, minä kuiskasin ja rapsutin hevosta korvan takaa täsmälleen sillä tavalla, josta tiesin sen pitävän. Se ojensi pitkää, kiiltävää kaulaansa ja puhalsi ilmaa korvani taakse täsmälleen sillä tavalla, josta tiesi minun pitävän. Tuntui kuin se olisi kertonut minulle hevossalaisuuksiaan.
Naapurikarsinassa pärskähti Thorn, upea piirtopäinen rautias. Se pamautti kaviolla lattiaa niin kuin aina halutessaan huomioni. Otin farkkujen takataskusta kaksi porkkanaa. Toisen syötin Briarille, toisen sujautin hylätylle Thorn-raasulle. Se nipisti isot huulensa juurikkaan ympärille.
– Älä sure, kyllä tilanne tästä paranee. Tuhahdin kuitenkin omille sanoilleni. – Mutta Joey ei tule tallille vielä pitkään aikaan. Hän lähti jonnekin motocrosspyörällään. Harmin paikka, Thorn. Sinut on korvattu kapineella, joka syö bensaa.
Thorn nyökkäsi kuin olisi ymmärtänyt puhetta. Isoveljeäni Joeya ei ollut näkynyt tallilla sitten motocrosspyörän hankkimisen. Thorn oli jäänyt toiseksi, ja minä vastasin kahden hevosenomistajan velvollisuuksista. Äiti rakasti hevosia, mutta tätä nykyä hänellä oli hirmuinen kiire. Hän kunnosti kotitaloamme Villiheinän kievariksi ja oli päättänyt avata ovet ennen kesän loppua.
Halusin siivota karsinat aina aamulla, heti aamiaisen jälkeen. Niin minulle jäi koko päivä aikaa ratsastaa ja hoitaa hevosia ja sen jälkeen tehdä muut työt. Maalaistytön elämässä on haittapuolensa, vaikka omistaisikin hevosia. Päivän mittaan on tehtävä kaikenlaisia askareita, jotka nipistävät osansa hevosteluajasta. Juuri niin minunkin päiväni jakautuivat: hevosaikaan sekä muuhun kuin hevosaikaan. Laitoin juuri paikkoja kuntoon, kun kuulin kahinaa.
– Marti? Tarvitsetko tänään talliapulaista?
Käännyin katsomaan ja näin tallin kynnyksellä isoisäni Big Jimin. Hän oli karvainen ja ruokkoamaton miehenköriläs, joka näytti kärsivän ikuisesti huonosta hiuspäivästä.
– Hommat on hoidettu, hymähdin pahoitellen, ennen kuin käännyin takaisin Thornia päin. Eipä tainnut isoisä arvata, että olin junaillut asiat näin.