Ratsumies rajan takaa

Kirjailija: Emma Raven

Salma perheineen on jo tottunut majatalonsa nurkissa laahustaviin harmittomiin kummituksiin, mutta eräänä päivänä synkästä metsästä ilmaantuu ratsumies Marco. Aave väittää tulleensa hyvin aikein auttamaan naapurin hevostilan komeaa Ryania, joka kouluttaa oreja elokuvien hevosrooleihin.

Maineikkaan kuvausryhmän saavuttua Marcon todelliset aikeet alkavat kuitenkin paljastua. Pelottavinta on, että ilkeä Marco havittelee myös Salman lempihevosta Lucea. Ja ikään kuin hullussa haamussa ei olisi tarpeeksi pitelemistä, Ryanin mustasukkainen tyttöystävä Liv on ottanut Salman silmätikukseen.

Katkelma kirjasta:

Muistat minut varmaan, olen Salma. Asun yhä vanhassa majatalossa äitini, isäni ja Tonyn kanssa. Tony on leipurimestari ja töissä vanhemmillani. Äiti ja isä ostivat tämän syvällä metsän siimeksessä jököttävän kummajaistalon noin vuosi sitten. He tekivät siitä kodin ja leipomon, ja liiketoimet sujuvatkin mallikkaasti. Tony on kuin perheenjäsen. Hän on tosi siisti tyyppi, hänellä on vaalennetut hiukset ja päivettynyt iho. Hänen huoneensa on saman käytävän varrella kuin omani.

Minun huoneestani on talon paras näköala. Ikkuna antaa pellolle, jossa Vasquezin perheen stunt-hevoset laiduntavat ja saavat koulutuksensa. Ryanin kotitalo ja tallit ovat pellon toisella puolella. Kaikkea tätä saartaa synkkä metsä.

Meidän talomme vasemmalta puolelta lähtee maavalli, joka tekee ison kaaren Ryanin talleille saakka. Penkereen laella on synkin metsä, mitä olen koskaan nähnyt. En ole vieläkään – ja olen sentään asunut täällä jo vuoden – rohjennut mennä sinne muutamaa askelta syvemmälle.

Ajattelet varmaan, ettet suostuisi kuuna päivänä asumaan täällä, mutta itse asiassa meillä on ihan mukavaa. Kaikkea ikkunasta näkyvää ympäröivät kookkaat puut. Laidun ja talot ovat kuin keidas niiden keskellä.

Elo on yhtaikaa rauhallista ja jännittävää puiden suojassa, salaperäisen metsän siimeksessä. Parasta ovat kuitenkin Ryanin isän hevoset. Näen ne ensimmäiseksi aamulla herättyäni. Niitä on viisi, ja ne ovat isoja ja kauniita.

Lienee aiheellista kertoa vähän Ryanistakin. Hän ei käy enää koulua, vaan on täysipäiväisesti mukana hevosbisneksessä. Tutustuimme toisiimme muutama päivä muuttomme jälkeen. Se ei ollut tyypillinen tapaaminen naapureiden kesken. Kohtasimme toisemme pellolla keskellä yötä, eikä alku ollut paras mahdollinen minulle ja Ryanille. Olin tiiraillut häntä kaukoputkellani. Hän on tumma ja uskomattoman hyvännäköinen, ja minulla oli tapana tarkkailla hänen puuhasteluaan tallipihalla.

Minulla oli myös tapana ratsastaa salaa ilman satulaa Lucella, mustalla orilla. Tiedetään, se oli tuhmasti tehty. Eräällä kerralla Ry yllätti minut. Pelästyin puolikuoliaaksi, kun hän karjui minulle, että mitä simpuraa luulin tekeväni. Suostuttelin hänet käymään peremmälle uuteen kotiini. Hän kertoi, että temppuni oli ääliömäinen, koska heidän hevosensa ovat ainutlaatuisia. Olin ällikällä lyöty, kun hän kertoi niiden esiintyvän elokuvissa. Paitsi että olin ratsastanut jättiläismäiselle orilla, olin viilettänyt ympäriinsä stunt-hevosella! Sellaiset hevoset ovat tottuneet järjestelmälliseen toimintaan eivätkä laukkailemaan ristiin rastiin säkkipimeässä neljätoistavuotiaan tytönhupakon kanssa.

Rakastuin Ryaniin sillä siunaamalla, kun näin hänet lähietäisyydeltä pimeällä laitumella. Elämäni toinen suuri rakkaus on Luce-hevonen.

Jäin muistelemaan menneitä, vaikka olin aikeissa lähteä tallille. Koulu loppuisi perjantaina kesäloman alkaessa. Minulla oli rento olo, kun istuskelin huoneeni puuparvekkeella. Oli muuten vuoden ensimmäinen päivä, jolloin ei tarvinnut pitää pitkähihaista. Ilma oli lupaavan lämmin, ja hetken kruunasi rauhoittava maisema.

Erotin nipin napin Ryanin laitumien tuolla puolen. Hän hääräsi tallilla Rachelin kanssa. Ryanin sisko on niin nätti, että tunnen itseni aina hamppariksi letille pakotettuine kultakutreineni. Puhumattakaan legendaarisen löysistä reisitaskuhousuistani! Rachelin kulmakarvat näyttävät kosmetologin trimmaamilta, ja hänen sileät tummanruskeat hiuksensa ovat siivosti poninhännällä.

Minusta on ihana mennä heidän luokseen ja päästä hetkeksi pois hullunmyllystä, missä äiti rääkyy minulle ja Tony ja isä leikkivät stand up -koomikkoa. Laitumen toisella puolella sopeudun Ryanin isän, herra Vasquezin, määräämään päiväjärjestykseen. Hän on iso ja ylpeä espanjalainen, jonka persoona on väkivahva ellei jopa painostava. Sellainen Ryankin on. Sydämeni hakkaa aina tuhatta ja sataa, kun olen hänen seurassaan. Saisin silti unohtaa sellaiset ajatukset, sillä Ryan seurustelee Livin kanssa.

Vilkaisin maapenkereen päällä kohoavaan metsään. Se näytti vähemmän pelottavalta heleässä kesäillassa. Luulisi, että matalalta paistava aurinko tunkeutuisi syvemmälle metsään kuin päivänvalo. Yritin tiirata, mutta en nähnyt toista puuriviä pitemmälle. Sen takana oli pilkkopimeää. Edes ilta-auringon säteet eivät sinne uppoa.

Taskussani oleva puhelin piippasi tekstiviestin merkiksi. Ryanilta. Siinä luki: ”Tule tänne heti.” Aika tylyä. Jokin sai minut kuitenkin uskomaan, että kannattaisi mennä.

– Älä anna tumman prinssin odottaa.

Loikkasin pystyyn, ja käteni lensi rinnalleni. Yritin turhaan selättää Tonya. Hän perääntyi huoneeseeni hekottaen.

– Älä hiiviskele tuolla lailla selkäni takana!

Tony pudisti päätään virnuillen. – Pois se minusta! hän väitti vastaan. – Tulin muina miehinä. Sinun ajatuksesi sen sijaan ovat jossain muualla, Salma.

Kohautin harteitani ja hymyilin typerästi. Olin ajatellut Ryania, joten totta kai olin muissa maailmoissa.

– Äläkä sano häntä tummaksi prinssiksi, huusin olkani yli.

Tony seurustelee Rachelin kanssa, ja he ovat hulluina toisiinsa. Valitettavasti herra Vasquez ei ole järin hulluna Tonyyn. Hänen mielestään tuskin kukaan olisi kyllin hyvä Rachelille, mutta vähiten liukaskielinen italiaanokokki, joka näyttää surffarilta ja pelleilee kaiken aikaa.

– Voinko tulla mukaan? Tony kysyi laiskasti takaani. Hän lojui vetelänä sängyssäni. – En ole nähnyt Rachelia pariin päivään. Hän näytti vähän surulliselta, mutta sitten hän virnisti höhlään tapaansa. Koetin repiä häntä ylös sängystä. Hän on aika painava, mutta antautui lopulta hinattavaksi. Talon takasiipi tutisi kauttaaltaan, kun hän tömähti matolle.

Tony ja minä vilkaisimme toisiamme kuin pahaiset kakarat, jotka olivat juuri rikkoneet ikkunan. Eipä aikaakaan, kun kuulimme äitini marssivan portaikossa antamaan meille satikutia. Tony karkasi parvekkeelle ja alas portaita. Pinkaisin perään ja hihkaisin olkani yli: – Anteeksi, äiti!

Vilkaisin taakseni, kun pääsin hevosaidalle. Äiti seisoi parvekkeella ja pudisteli päätään niin, että paksu ruskea tukka heilui puolelta toiselle.

– Ruoka on tunnin kuluttua! Hän näytti hymyilevän meille.

Tony oli aikeissa loikata aidan yli Vasquezien laitumelle mutta huomasi viime tingassa Tobyn, elokuvista tutun herra Vazquezien kimon. Se oli parin metrin päässä ja näytti huomattavan kookkaalta. Tony hylkäsi suunnitelmansa ja putosi kahareisin ylimmälle lankulle. Nauroin ratketakseni. Sukelsin toiselle laitumelle, joka oli tyhjillään. Tony seurasi minua, kun juoksimme aidanviertä, joka jakaa talojen välisen niityn kahteen osaan. Yhtäaikainen hohottaminen ja juokseminen nauratti meitä kahta kauheammin. Se oli meille oikein, koska emme saisikaan juosta hevosten lähellä. Valitettavasti Red ja Luce intoutuivat karkaamaan laitumella hullun lailla. Rukoilin, että herra Vasquez olisi asioilla.

Rachel odotti meitä toisella puolella aidan vieressä kaksosruunikoiden Chokkyn ja Velvetin kanssa. Hän tuijotti kummastuneena poikaystäväänsä.

– Miksi yritit ratsastaa aidalla? hän kysyi.

Tony ihasteli Rachelia kuin olisi nähnyt tämän ensimmäisen kerran.

– Pelkäsin Salman äidin läksytystä niin paljon, että loikkasin väärälle laitumelle, hän sanoi. Lausahdus sai minut taas kikattamaan.

– Mitä täällä on meneillään? kysyin Rachelilta. – Ryn viesti vaikutti kiireelliseltä.

Rachel vilkaisi Tonya merkitsevästi alta kulmain. Heidän mielestään puhelinviestintämme on hassua.

– En tiedä, sillä olen viihtynyt hevosten seurassa, hän vastasi. – Liv ja Ry ovat tuolla jossakin.

Samassa kuulin Livin äänen. Se oli kimakka ja kiihkeä. Hän syöksyi pihalle päärakennuksen keskiovesta Ryan perässään. Ryan oli tapojensa vastaisesti yhtä hymyä. Liv veti poikaa perässään. Livin hiukset olivat kiinni kuten Rachelilla, ja hänen vaaleansiniset silmänsä näyttivät tavallistakin hurmaavammilta. Hän hymyili jopa minulle, joten arvasin uutisen olevan jotenkin tavaton.

Liv kietoi kätensä huolettomasti Ryanin vyötärölle. Laitoin omani Chokkyn kaulan alitse ja silmäilin vaivautuneena sen harjaa.

– Kerro jo, vai pitääkö se puristaa ulos sinusta? Tony kysyi ja sai terävän iskun Rachelilta kylkiluidensa väliin.

– Isä sai faksin Golden Partners -yhtiöstä, Ryan sanoi. Hän hymyili meille sellaista aavistuksen häkeltynyttä hymyään, joka saa minut kaipaamaan kipeästi Livin paikalle.

– Sehän on tuotantoyhtiö, joka teki Hurrikaanin, Rachel totesi malttamattomana.

Ryan nyökkäsi. – Isä on parhaillaan puhelimessa sopimassa yksityiskohdista, hän jatkoi.

Liv alkoi hyppiä ylös ja alas. – He tekevät jatko-osan, Rach! Liv oli hysteerinen. – Koska leffa keräsi yleisöä ja teki Beniciosta ison tähden.

Rachel nielaisi. – Haluavatko he meidät taas mukaan? hän kirkaisi.

– Paljon parempaa! Liv vastasi ja nautti saadessaan pitkittää jännitystä. – He haluavat kuvata viimeiset pätkät täällä.