Ratsutila Sonnenhof: Surua kerrakseen
Kirjailija: Andrea Wandel
Sonnenhofissa pidetään leirikisat! Odotettavissa on hauska leiriviikko, mutta Julin elämässä myllertää. Nelson loukkaa itsensä vakavasti, ja sen tulevaisuus näyttää hyvin epävarmalta. Pystyykö sillä enää koskaan ratsastamaan? Kaiken kukkuraksi Sonnenhofiin saapuu yllättävä vieras, ja Juli joutuu miettimään elämänsä perustukset uudelleen. Eikä haflingerjengikään malta olla tuottamatta ongelmia. Miksi kaikki tuntuu kaatuvan Julin päälle yhdellä kertaa?
Katkelma kirjasta:
Juli alkoi jo uskoa, että hevonen oli voittanut pelkonsa ja kävelisi pian kuljetusvaunuun, kun hän kuuli yhtäkkiä takaansa kovan rasauksen. Hän pyörähti säikähtäneenä ympäri ja näki, kuinka Navajo, haflingerjengin johtaja, työnsi rinnallaan aitauksen portin sivuun ja lähti laukkaamaan pihan poikki häntä kohti.
Pahus! Juli ajatteli. Ruuna oli varmaankin painautunut porttia vasten niin kauan, että se antoi viimein periksi. Sen jälkeen Julista tuntui kuin olisi katsellut elokuvaa.
Navajon kaviot pitivät mahtavaa jyminää sorapihalla, ja Nano heitti päätään taaksepäin niin kovasti, että Charly menetti tasapainonsa ja lensi koko painollaan takaperin alas lastausramppia. Nano pelästyi ja kavahti takajaloilleen. Juli katsoi kauhistuneena, kuinka sen etukaviot heiluivat ilmassa Charlyn yläpuolella. Hän ampaisi eteenpäin, tarrasi kiinni ystävänsä olkapäihin ja veti tämän sivuun niin nopeasti kuin pystyi.
Sekunnin murto-osaa myöhemmin Nanon kaviot laskeutuivat alas ja jysähtivät lastausramppiin. Kolahdus oli niin kova, että Juli tunsi tärähdyksen kulkevan lävitseen. Sitten kuului äänekäs hirnahdus vaunusta. Nelson! Juli ajatteli ja tunsi kylmien väreiden kulkevan selässään. Kaiken mekkalan keskellä hän oli jo ehtinyt kokonaan unohtaa kimonsa, joka oli koko ajan seisonut sidottuna vaunussa.
Melua säikähtänyt ruuna riuhtoi riimunnaruaan ja painoi kaikin voimin takanaan olevaa aisaa vasten. Kauhukseen Juli huomasi, ettei rauta-aisa ollut kunnolla paikallaan – se löystyi koko ajan. Vain hetki, ja se putosi kalahtaen kiinnityksistään. Nelson veti riimunnarua koko painollaan, kunnes se repesi, ja kimo pyyhälsi takaperin ulos vaunusta pudottaen mennessään koko lastausrampin maahan.
– Nelson! Juli huusi ja juoksi angloarabinsa luo. Ruuna oikaisi itsensä hitaasti ja jäi rauhallisena seisomaan.
– Nelson! huusi Juli vielä kerran ja tarttui sen riimuun. Kimo puhalsi hermostuneena ilmaa sieraimistaan, muttei liikahtanutkaan paikaltaan. Juli tiesi siihen syynkin.
10 vastausta ja "Ratsutila Sonnenhof: Surua kerrakseen"
Vastaa
Enter text here
Enter text here
Hei Nina! Olisi tosi kivaa, jos vastasit :
1. Penny Girl ON IHAN PARAS KERHO!!!!!!!!!!!
2. Tiedätkö yhtään kuinka monta Sonnenhof-sarjaa vielä tulee????
3. Omistatko hevosen/hevosia?
4. Mikä on lempikirja-sarjasi?
Moikkis!
. Minulla ei ole omaa hevosta. Olen vuokrannut polleja, mutta tällä hetkellä ei ole edes sellaista. Lempikirjasarjani PennyGirlissä on Erämaan tarinat ja Sydänystävät – siis tällä hetkellä tulevista. Eniten ikinä olen tykäänyt Emma Ravenin sarjasta, jossa on kirjat Kun pimeys laskeutuu, Ratsumiesrajan takaa, Lindenburgin linnan aarre ja Hämärän tyttö.
Minäkään en tiedä vielä Sonnenhof-sarjan kokonaispituutta. Ainakin yhdeksän kirjaa näkyy nyt listalla
Ihanaista viikonloppua!
Niina
Tää sarja on ihan paras! Oon lukenu kaikki ja koko sarja löytyy kirja hyllyltä. En malta odottaa että uusi kirja saapuu!!
Mielestäni nämä kirjat ovat hyviä! Varsinkin tämä uusi!
Tykkään tästä sarjasta paljon! Toivottavasti on hyvä, jos sarja loppuu!
mulla on koko sarja tämä on aivan ihana sarja
Onko vika kirja tähä sarjaan ?? :/
Moi!
Ei ole vielä vika
T. Niina
Eikai tää oo vika kirja tätä sarjaa :c
Nää sonnenhofit on musta ihan parhaita <3
Jei! Viimein tätä sarjaa! On varmasti tosi jännä1