Ruma ankanpoikanen (Pollux-lehti 11/2008)

Nuorten hevosten kouluratsastuksen MM-kisat, Breeders Prizen voitto ja loistavaksi povattu tulevaisuus kuuluvat kaikki kuusivuotiaan suomalaisen puoliverisen Hagels Achatin meriittilistaan. Aina Aksuksi kutsutun tamman elämä ei ole kuitenkaan ollut yhtä auvoista, vaan niin kuin kaikilla tähdillä yleensä, silläkin on ollut vaikea lapsuus…

Kun Johanna Saarinen osti Aksun vuonna 2006, siitä ei pitänyt tulla mitään erityistä. Tamma oli näet hiukan hankala tapaus, joka ei millään esimerkiksi halunnut satulaa selkäänsä. Se tuntui tuumivan, että ihmiset olivat hyvin epäilyttävää sakkia ja vaara saattoi vaania pieniä hevospoloja kaikkialla. Jokin Aksussa kuitenkin vetosi Johannaan, niin että hän puolen vuoden hoitamisen jälkeen halusi ostaa sen itselleen.

– Se oli vähän reppana, ja halusin pitää siitä huolta. Ihastuin myös sen luonteeseen, sillä vaikka se oli rasittava, se oli myös hirmu suloinen. Joskus se saattoi esimerkiksi pelätessään työntää pään kainalooni ja hakea turvaa. Ja ehkä jotenkin uskoin siihen sen ”kanailuista” huolimatta, Johanna kuvailee.

Seuraavan kahden vuoden aikana Aksu sisäänratsastettiin ja totutettiin maailman monituisiin ihmeisiin. Pikkuhiljaa nuorisoraggari alkoi rauhoittua, ja keväällä 2008 päätettiin, että Aksu lähtisi valmennukseen Stella Hagelstamin luokse. Tamma kehittyi nopeasti ja vähitellen varmistui, että Stella osallistuisi Aksulla Breeders Prize -kilpailuun, jota voidaan pitää Suomen kovimpana kilpailuna kuusivuotiaille FWB-hevosille.

– Se oli sellainen minun ja Johannan yhteinen haave. Vähän kuitenkin epäilin, ehdinkö treenata Aksua tarpeeksi kilpailua varten, Stella muistelee.

Breedersiä varten ratsukon piti saada kolme hyväksyttyä tulosta kansallisista kilpailuista. Kesäkuussa Stellalta ja Aksulta puuttui vielä yksi tulos, joten Stella ilmoitti Aksun Riihimäelle vaativaan B:hen. Kisat olivat menestys: Aksu tuli toiseksi luokassa, joka oli myös MM-kisojen kvaaliluokka. Ja niin – Stellan suureksi iloksi ja hämmästykseksi − Aksu oli lunastanut paikkansa nuorten kouluhevosten MM-kisoihin, jotka pidettäisiin elokuun alussa Saksassa Vernenissä. Ei hullumpi suoritus: Aksu kilpailisi viidensissä kisoissaan maailmanmestaruudesta.

Nokka kohti Saksaa

Ennen suurta koitosta Stella lähti valmentautumaan Aksun kanssa suuresti arvostetun saksalaisen valmentajan Ulf Möllerin luokse.

– Ne pari viikkoa olivat kovaa aikaa Aksulle, koska harjoittelimme joka päivä täysillä. Möller korjasi Aksua eteen ja alas sekä painotti ratsastusta pyöreällä selällä. Keskityimme saamaan sen liikkeitä sujuvimmiksi ja irtonaisemmiksi. Kova treeni toi tulosta, ja me molemmat opimme parin viikon aikana enemmän kuin ikinä, Stella kertoo.

Liekö sitten viime hetken tiivis valmentautuminen vai mikä, mutta kun elokuinen perjantai koitti ja Aksun oli aika mennä ensimmäiselle MM-radalleen, kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Se näytti itsevarmalta ja käyttäytyi juuri niin kuin hevosen pitääkin, kun sillä on vastassaan parinkymmenen muun maan parhaimmat kuusivuotiaat. Kuuliaisesti tamma esitti hyvän ja tasaisen ohjelman eikä välittänyt suuren maailman kisapaikasta, väkijoukosta eikä kameroista yhtään mitään. Mieletöntä hevoselta, joka vielä kaksi vuotta sitten oli saada sydänkohtauksen, jos joku tuli ravissa sen takaa maneesissa! Tasainen suoritus toi kehuja tuomareilta, ja Stella ja Aksu pääsivät seuraavan päivän pikkufinaaliin. Lopulta kaksikko tuli 21. sijalle, ja Stella oli ratsuunsa todella tyytyväinen.

–  Aksu yllätti molemmilla radoilla Verdenissä todella positiivisesti. Se on ihana hevonen siitä, että se turvaa hermostuneena kovasti ratsastajaansa ja muuttuu herkemmäksi. Se sai hyvät pisteet, ja oli mukava kuulla tuon tason tuomareilta, että hevonen on lupaava, Stella kehuu ratsuaan.

Viimeinkin Breeders Prize!

Maailmanmestaruuskilpailuiden jälkeen Johanna ajatteli, ettei enää jännittäisi niin kovasti Stellan ja Aksun suoritusta Breedersissä. Mutta ei! Kun hän elokuun lopussa seisoi Ypäjällä kouluradan vieressä, häntä hermostutti enemmän kuin koskaan. Tämähän oli se heidän alkuperäinen tavoitteensa, josta kaikki oikeastaan lähti.

Ensimmäisenä kisapäivänä ohjelmana oli helppo A ja toisena vaativa B, joista Aksu suoriutui hienosti. Parhaat pisteet se sai ravista, kun taas vaikeinta nuorelle hepallemme olivat laukanvaihdot. Joka tapauksessa Stella oli oikein tyytyväinen suojattiinsa:
– Aksu oli Breedersissä kehittynyt MM-kisoista, mutta se oli saanut myös lisää kuntoa ja alkoi olla todella tulinen ratsastettava. Tulisuus taas kostautui Breedersissä joinakin virheinä, mutta kokonaisuus oli hyvä, Stella kertoo kilpailusta.

Ja tyytyväisyyteen on aihetta, sillä Aksu voitti sekä lauantaina että sunnuntaina luokkansa ja vei siten koko kilpailun voiton. Hetken kaikki oli yhtä hullunmyllyä, kun onnellinen hevosenomistaja, Aksun kasvattaja Heidi Hagelstam ja tietenkin Stella pääsivät onnittelemaan toisiaan. Myös kisaheppamme näytti hölmistyneeltä ja päätti esittää hetken aropupua, kun Stella oli kavunnut alas selästä. Mutta suotakoon se nuorelle sankarittarellemme − virtaahan sillä kuitenkin suonissaan täysiverisen tulista verta.

Mitä seuraavaksi?

Aksu on hyvä esimerkki siitä, että tuhkimotarinat ovat mahdollisia hevosmaailmassakin. Ruma ankanpoikanen sai kuin saikin valkoiset sulkansa, ja aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ensi vuonna Aksu ei ole enää nuori hevonen, ja 7-vuotiskaudella Stellan tavoitteena on kisata Prix St Georges -luokissa.

– Tässä vaiheessa otan hevosillani kuitenkin aina rauhallisesti enkä kisaa välttämättä paljoa, vaan annan hevoselle aikaa. Aksu on ruvennut tekemään hienoja piruetin alkuja ja passagea. Seuraavaksi pitää parantaa kokoamisastetta, harjoitella vaihtoja ja laukkasulkuja, Stella suunnittelee.

Me jäämme odottelemaan, kuinka pitkälle Aksu ja Stella sitten lopulta pääsevät.

Teksti: Niina Jormanainen
Kuvat: Juha Varis ja Heidi Hagelstam.