Sabine Giebken

Sabine Giebken Mustan orin puutarha saavutti Polluxissa suuren suosion. Jatkossa saamme häneltä myös uusia kirjoja. Mutta millainen kirjailija Sabine oikein on?

30-vuotias Sabine Giebken  asuu ystävänsä ja koiransa kanssa pienessä saksalaiskylässä nimeltään Hopfenland Holledau. Hän on rakastanut hevosia 8-vuotiaasta asti ja haaveili omasta hevosesta monien vuosien ajan, mutta joutui pitkään tyytymään ratsastustunteihin ja ratsastamaan toisten ihmisten hevosilla.

Sabine oli jo aikuinen, kun hän tutustui Jackiin – fiksuun mutta hieman hävyttömään walesinponiin, jolla on suuret, tarkkaavaiset silmät ja voimakas oma tahto. Pian ratsastusmaisemat vaihtuivat maneeseista ja kentistä niittyihin ja metsiin. Sabinen mukaan Jackin kanssa joutui aluksi käymään taistelua siitä, kumpi määrää, mutta nykyään poni on luotettava ja uskollinen ystävä.

Mustan orin puutarha on Sabinen ensimmäinen hevosaiheinen romaani. Siitä lähtien hän on nauttinut hevosista kirjoittamisesta lähes yhtä paljon kuin ratsastuksesta ja hevosien hoitamisesta.

Millaisia kirjoja luit lapsena? Entä millaisia nykyään?
Rakastin lähes kaikkia kirjoja Tina Caspari -nimiseltä kirjailijalta, minkä lisäksi suosikkini oli ruotsalaisen Lisbeth Pahnken kirjoittama Britta-kirjasarja. Luin myös saksalaisen kirjan ”Das Mitternachtspony” tuhansia kertoja. Nykyään makuni on todella laaja. Pidän jännityskirjallisuudesta ja fantasiakirjallisuudesta ja kaikesta siltä väliltä. Luen myös paljon nuortenkirjoja.

Milloin ja miksi päätit, että haluat alkaa kirjailijaksi? Kirjoittelitko tarinoita jo pienenä?
Minulla on aina ollut tapana kirjoitella. Aluksi kirjoittamiseen liittyivät lähinnä koulutehtävät ja ikivanha kirjoituskone. Monien vuosien ajan kirjoittamiseni oli vain ideoita, kohtauksia tai yksittäisiä lukuja, kunnes ensimmäinen tarinani syntyi. Se oli ensimmäinen, jonka kirjoitin alusta loppuun, ja sen nimeksi tuli Mondscheins Schatten eli Mustan orin puurtarha.

Otatko koskaan kirjoihisi mukaan oikeita ihmisiä todellisesta elämästä?
En, mutta joskus saan inspiraation todellisista ihmisistä ja luon sen perusteella jonkun fiktiivisen hahmon. Hahmot alkavat kuitenkin lähes välittömästi elämään omaa elämäänsä, jolloin heidän ei voi enää ajatella perustuvan tuntemiini henkilöihin. Sen sijaan minulle tuottaa vaikeuksia olla laittamatta itseäni kirjojeni hahmoihin. Minun pitää ponnistella, etten aina laita hahmoja ajattelemaan tai käyttäytymään kuten itse tekisin kussakin tilanteessa.

Mistä saat ideat kirjoihisi?
Ideat vain ilmestyvät päähäni. Se saattaa tapahtua milloin vain: kun olen kävelyllä, suihkussa, ratsastamassa, autossa tai tylsässä tapaamisessa. Esimerkiksi idean toiseen hevoskirjaani sain, kun olin talvella uimassa avannossa!

Kuinka vanha olit, kun aloitit ratsastuksen, ja ratsastatko nykyään?
Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana ratsastuskoulussa. Nykyään saan ilokseni ratsastaa milloin ja missä tahansa!

Kertoisitko meille lemmikeistäsi ja erityisesti hevosistasi?
Jack on welshristeytys, ja vaikka se onkin poni, se on tarpeeksi iso kantaakseen aikuisen ihmisen vaivatta. Luonteeltaan se on todella omatahtoinen ja itsepäinen, minkä takia meillä oli aluksi paljonkin tappeluja, ennen kuin meistä tuli ystäviä. Nykyään voin kuitenkin täysin luottaa Jackiin ja tunnistan tilanteet, milloin se on oikeasti peloissaan ja milloin se vain kiusaa minua tai pilailee kustannuksellani. Me ratsastamme yleensä metsissä, ja olen viime aikoina alkanut käyttää sillä suitsia, joissa ei ole kuolaimia. Minulla on myös koira, jonka nimi on Gianna. Se on metsästyskoira, joka osaa olla varsin rasittava, kun se todella haluaa jotain, mutta se voi myös juosta kilometrikaupalla väsymättä.