Santa Marian uutisia 11/2011

Heippa!

Täällä sitä taas ollaan. Ettehän vain ole unohtaneet minua? Minä olen Reina, Santa Marian hevoskodin kuningatar! Minulle on kerrottu, että muut hevoskodin asukkaat ovat kertoneet teille tarinoita elämästään ja pelastuskeskuksen arjesta. Nyt on minun vuoroni. Tämä on kertomus tänne viimeksi pelastetusta tammasta, Serenatasta.

Serenata

Serenata on nuori tamma eikä mitenkään kovin kaunis, ei ainakaan yhtä kaunis kuin minä… Viime viikot kaikki ovat puhuneet siitä joka välissä. Kaikki alkoi, kun Espanjan poliisi alkoi soitella Concordialle (siis ihmisäidilleni ja hevoskodin omistajalle) päivittäin. Kyse oli huonokäytöksisestä villitammasta, jonka kanssa poliisi alkoi olla epätoivoinen. Tamma kuljeskeli ympäriinsä yhdessä kylässä ja yritti löytää ruokaa. Se oli varmaan onnistunut ylittämään kylän laidalla kulkevan moottoritien yhteen suuntaan eikä päässyt enää takaisin metsään. Nykyään luonnossa villinä eläminen on hevosille mahdotonta. Me tarvitsemme ihmistä selviytyäksemme. Tarvitsemme teitä, rakkaat ystävät… Kukaan ei tiedä, miksi Serenata eli villihevosena. Mahdollista on, että se oli paennut pahoja ihmisiä. Monen soiton jälkeen Concordia lopulta päätti pelastaa tamman, vaikka hevoskeskus oli muutenkin jo korviaan myöten veloissa. Ja tästä pelastusoperaatiosta tuli mutkikas.

Uusi ihmisystävä

Tässä välissä minun täytyy esitellä teille uusi ystäväni. Hänen nimensä on Luciano, ja hän on kotoisin kaukaisesta Brasiliasta. Hän vastaa täällä turvakodissa mm. tarhojen rakentamisesta ja kunnossapidosta. Mutta kyllä hän osallistuu paljon myös meidän hoitamiseemme. Luciano on ystäväni, mutta ei paras ystäväni, koska kaikki tietävät, että hänellä on täällä suosikkityttö, Campanita. Campanita on typerä pikku varsa, joka ei näe eroa edes ihmisen ja hevosen välillä, sillä se pitää Lucianoa iskänään… Ja Luciano kutsuu varsaa hänen “bébékseen” eli pikkuvauvakseen… Yök, siirappista, sanon minä! Mutta joo, Campanitan tarina on jo kokonaan toinen tarina ja saatte kuulla sen myöhemmin.

Luciano työskenteli kotimaassaan karjapaimenena, joten työt varsinkin lehmien, här­kien ja hevosten kanssa ovat hänelle tuttuja. Lisäksi mies osallistui rodeokilpailuihin, joissa ratsastetaan villihevosilla ja härillä. Ehkä olet joskus kuullut lajista? Karjapaimenet elävät aika erilaista elämää kuin muut. Vuodessa tähtitaivaan alla vietettyjä öitä kertyy sata, ja luonto on läsnä jokapäiväisessä työssä. Yksi karjapaimenien perustyöväline on lasso, ja Luciano osaa käyttää sitä tosi hyvin. Täällä Espanjassa ihmiset eivät osaa lassota, sillä eihän meillä ole enää oikeita villihevosiakaan… No joo, joka tapauksessa Serenata tarvitsi kiireesti Lucianon ja Concordian apua! Kylän asukkaat olivat nimittäin hurjan vihaisia tammalle ja uhkasivat hoitaa sen päiviltä, ellei se katoa nopasti.

Mikä taistelu!

Sen jälkeen kun Concordia ja Luciano löysivät Serenatan, heillä kului sen kanssa kuusi tuntia. He halusivat pelastaa sen mahdollisimman kivalla ja pehmeällä tavalla, mutta pian kävi ilmi, ettei hommasta tulisi helppo, koska Serenata oli hyvin vihamielinen ihmisille…. Viimein Luciano sai sen kiinni, ja he huomasivat tamman päässä hyvin pitkän arven. Se saattoi selittää hevosen epäluulon teihin ihmisiin.

Laitoin tähän juttuun mukaan pari kuvaa Serenatan pelastusreissulta. Vihaisen hevosen kiinniottaminen on muuten tilanne, jonka vaarat on hyvä tiedostaa. Olenkin sitä mieltä, että ihmisystäväni pärjäsivät hienosti.

Mailaa meille!

Olen saanut loistavan idean! Olisipa mahtavaa, jos voisitte kirjoittaa yllätyskirjeitä hevoskodin ihmisille. Olen varma, että Concordia ja muut ilahtuisivat, jos tietäisivät teidän olevan heidän työssään hengessä mukana! Kirjeet voi lähettää maililla osoitteeseen info@asociacioncydsantamaria.es, niin yritän saada julkaistua ne hevoskodin nettisivuilla www.cydanimals.com. Muista kirjoittaa englanniksi, saksaksi tai espanjaksi!

Rakkaudella Reina