Santa Marian uutisia 8/2011

Hei kaikki! Minun nimeni on Chulito, ja olen upea musta kukko. Espanjassa järjestetään yhä kukkotappeluita, vaikka ne ovat laittomia, ja jotkut todella pahat ihmiset ansaitsevat rahaa kukkotappeluilla! Kaksi kukkoa kehään, vain toinen tulee pois. Hirveää.

Santa Marian ihanat ihmiset pelastivat minut varmalta kuolemalta, ja nyt elelen onnellisesti Malagan suurimmassa lintuhäkissä Santa Marian hevoskodissa. Asun yhdessä muiden pelastettujen lintujen kanssa. Minulle luvattiin, etten koskaan enää joudu tappelemaan. Olen siitä tosi iloinen!

Minussa on vielä muutamia haavoja jäljellä siitä, kun edelliset omistajani laittoivat viimeisen kerran kamalia pieniä veitsiä kannuksiini. Mutta eläinlääkäri sanoi, että ne paranevat pian. Jee!

Flaca tuijottaa minua kiiltävin silmin. Se on kolmijalkainen pelastettu kissa. Odottakaa hetki… Kukkokiekuu!

Huh. Vaikka sillä on vain kolme jalkaa, se on yhtä nopea kuin BMW!

Saan koko ajan juosta kissoja karkuun, koska täällä pelastuskeskuksessa on yhteensä 56 kissaa. Se on liian paljon. Eikö kukaan teistä haluaisi kissaa itselleen? Edes grillijuhliin? Auuu! Blondi vapaaehtoistyöntekijä Hazel näpäytti minua. Okei, se oli vain vitsi.

Katsokaa tosissanne näitä kissakuvia ja miettikää. Kisut ovat tosi söpöjä ja kilttejä!

Myös Foxielle ja Minnielle, uusimmille pelastuskoirillemme, kelpaisi koti ulkomailta. Yritän etsiä kaikille vihollisilleni uuden kodin mahdollisimman kaukaa. Kuten huomaatte, olen tosi älykäs!

Mikään ei ole mahdotonta. Sen huomaa, kun katsoo Pocahontasin onnellisia kasvoja. Kirjoitimme Pocahontasista aikaisemmin. Sitä kohdeltiin kaltoin sen entisessä kodissa, mutta nyt se on täysin toipunut, ja se on matkalla uudelle omistajalleen – eläinlääkärille! Pocahontasin uusi omistaja, Chari, on hevosasiantuntija. Se tulee saamaan kaiken ansaitsemansa rakkauden ja huolenpidon ja pääsee kivalle yhteiselle laitumelle Charin voittajahevosen kanssa.

Kuten aina sanomme täällä: parasta parhaille! Kukkokiekuu!

Jopa Dulcinea hymyilee nykyään. Se on jo päässyt yli siitä, että se menetti varsansa sen vuoksi, että sen entinen omistaja ei pitänyt siitä huolta. Sen korvakin on jo täysin parantunut. Eläinlääkärin mukaan korvassa ei enää ole tulehduksia ja vaikka korva tulee aina olemaan hieman tavallista lyhyempi, Dulcinea voi elää normaalin elämän. Me kaikki taputimme ”käsiämme” innoissamme, kun kuulimme uutiset!

Ai niin, unohdin kertoa teille jotakin. Me kaikki pelastuskeskuksen eläimet pidimme kokouksen tällä viikolla ja teimme päätöksen, josta toivottavasti olette samaa mieltä. Ensi kuussa me kerromme teille Santa Marian ihmisten tarinoita. Kuinka he elävät nyt ja kuinka he ovat päätyneet tänne? Vannon, että heidän tarinansa ovat vähintään yhtä mielenkiintoisia kuin meidän eläinten. Huomaatte sitten! Jotkin tarinat ovat todella upeita!

Nähdään pian kaverit!

Chulito