Villiorin koti
Kirjailija: Susan Hughes 
Ellie asuu pienessä kylässä isänsä kanssa ja kaipaa kuollutta äitiään. Kun isä saa uuden työpaikan, heidän täytyy muuttaa syrjäiselle saarelle. Muutto tuntuu Elliesta kamalalta, kunnes hän tapaa saarella komean villiorin, Orkidean. Hetken tuntuu siltä, että saari on sittenkin ihan hyvä paikka asua. Mutta sitten saarella järjestetään kokoonajo, jossa villihevosia otetaan kiinni ja lähetetään mantereelle. Menettääkö hän unelmiensa hevosen?
Katkelma kirjasta:
– Hei, kullannuppu. Hei, Ellie, isä sanoi tullessaan ovesta sisään. Hän ei kuitenkaan alkanut riisua saappaitaan. Hän otti lakin päästään ja piteli sitä kädessään, seisoi oven sisäpuolella ja puristeli lakkia nyrkissään.
Toisen käden sormenpäillä hän piteli kirjekuorta, valkoista ja ohuenohutta.
– Hei, isä. Mikä tuo on? Ellie kysyi.
– Työtarjous varmaan.
Ellien äiti oli sairastanut pitkään, mutta viime kesänä tauti oli mennyt pahemmaksi. Niinpä isä oli kesällä lopettanut työnsä. Hän oli sanonut:
– Vietämme nämä kuukaudet yhdessä.
Niin he olivat tehneetkin. Koko pitkän kesän Ellie, äiti ja isä olivat pysytelleet lähellä toisiaan. Ellie oli piirtänyt äidille ja kertonut hänelle jännittäviä, keksittyjä tarinoita seikkailuista hevosten kanssa. Kun isä oli tehnyt yksinkertaisia ruokia tai levittänyt pyykkiä narulle, äiti oli istunut lähellä. Äiti oli pyytänyt päästä kukkulan huipulle, ja he olivat tietenkin menneet. Kolmisin, isän kantaessa äitiä. He olivat syöneet eväitä ja katselleet valaita. He olivat etsineet niityltä orkideoita ja tehneet voikukkaseppeleitä. He olivat pysytellet lähellä toisiaan omassa pienessä maailmassaan.
Syksyllä äiti kuoli. He hautasivat hänet kukkulan laelle, lähelle kotia.
Elliellä oli äitiä ikävä joka päivä. Hän ei halunnut mennä kouluun, mutta isä sanoi: – Sinun pitää. Niinpä hän meni ja käveli Lizzien kanssa joka päivä kouluun ja takaisin. Ja kun hän tuli kotiin, isä oli paikalla, joka päivä.
Pitkä syksy oli kulkenut samaa rataa, ja talvi eteni yhtä hitaasti. Isä oli yrittänyt löytää uutta työtä, muttei ollut onnistunut. Ajat olivat kovat. Kylässä ei ollut työtä. Ne, joilla oli vene, kalastivat, mutta hänen isällään ei ollut venettä. Palkkatyötä satamasta tai aluksilta oli mahdotonta löytää.
Nyt isä piteli kädessään kirjettä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänen äänessään oli toivoa.
Ellie odotti ja katseli liitu sormiensa välissä. Hevonen rihvelitaulussa odotti silmät suurina ja jalka ylhäällä, keskeneräisenä.
Ellie katseli, miten isä veti syvään henkeä ja otti kirjeen kuoresta. Paperi avautui varovasti kuin kukkaan puhkeava nuppu. Ellie katseli, kun isä luki kirjeen, ja näki hymyn puhkeavan tämän kasvoille.
– Ellie! isä huusi. Hän tarttui Ellietä käsistä ja veti tämän ylös tuolista. – Ellie, me selviämme! Minulle tosiaan tarjotaan työpaikkaa. Hyvää työpaikkaa!
Ellie nauroi ja antoi isän pyörittää itseään. Hän pyöri kevyesti isän kohotettujen käsivarsien alla. Nyt hän ehkä saisi taas paperia piirustuksiaan varten, eikä isä olisi niin huolissaan. Hän toivoi vain, että äiti olisi ollut jakamassa ilouutista.
11 vastausta ja "Villiorin koti"
Vastaa
Enter text here
Enter text here
tui,tui pakko lukee
Tosi mukavan kuulonen!mutta en saa lukea sitä varmaan ikinä sillä en ole polluxsissa:(
toivottavasti tulis jo
Varmaa ihan huippu!!
tää on pakko olla paras koska oon ettinyt tätä kaupoista!
Varmaan huippu!!! Tai, ei voi tietää, mutta elän siinä uskossa!!!:D
kuullostaa tosi jännittävältä mutta ei sitä tiedä! xD
hauska pätkä
Vaikuttaa kivalta kirjalta?? Onkohan tää Jenny Hughesin sisko? Kuka tietää…..
Mun mielest ei oo tullu ennen tän saman kirjailijan kirjoi polluxsiin:)
Onkohan tän kirjailijan eka kirja polluxissa ku en oo ikinä nähny?
Vaikuttaa ihan kivalta! 