Vuonohevonen

Rodun alkuperä

Vuonohevonen on eräs maailman vanhimmista roduista, ja se muistuttaakin tuhansien vuosien takaisten luolapiirrosten hevosia. Se on todennäköisesti sukua alkukantaiselle pržewalskinhevoselle, joka tunnetaan myös aasianvillihevosena. Historiantutkijoiden mukaan vuonohevonen kesytettiin noin 2 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Viikingit käyttivät sitä sotahevosena, ja myöhemmin se oli norjalaisten maanviljelijöiden monikäyttöinen työhevonen. Vaikka vuononhevosen nimessä on sana hevonen, se on usein ponin kokoinen. Kaikki vuonohevoset ovat hallakkoja, ja otsatukasta häntään kulkee tumma siima. Jaloissa voi olla seeprajuovia.

Rakenne

Pieni pää. Tasainen, lyhyt otsa. Profiili suora tai kovera. Kaulan tulee olla ylös kiinnittynyt ja kohtuullisen pitkä (ei paksu ja vahva). Jäykkäjouhinen, leikattu harja. Pitkä, selväpiirteinen, mieluiten korkea säkä. Tiivis ja syvä runko. Lyhyt ja lihaksikas selkä. Lyhyt, leveä, lihaksikas lanne. Lanteen ja lautasen liittymä tasainen. Lautanen pitkä, leveä, lihaksikas, hieman laskeva. Vahvat jalat. Tiiviit, kovat, mustat kaviot.

Tyypillisiä piirteitä

Harja leikataan lyhyeksi ja pystyksi siten, että siiman tummat jouhet näkyvät selvästi.

Luonne

Pirteä, rohkea ja kärsivällinen.

Säkäkorkeus

136–150 cm

Käyttötarkoitus

Yleishevonen mm. ratsastukseen, ajoon, vikellykseen, terapiaratsastukseen.

Alkuperämaa

Norja.